Olen miettinyt. Olen oikeasti siis oikeesti ajatellut. olen ajatellut Paljon kaikkea. Mietin paljon sitä, että MIKSI, miksi olen täällä, mitä varten, mikä on elämän tarkoitus. Vaikka se niin kliseeltä kuulostaakin, mietin sitä kaikista eniten, tarkoitusta. Ketä varten, mitä varten. Muutaman vastauksen löysin. Mutta jokaisesta vastauksesta löysin uuden kysymyksen. Tosin löysin muutaman syyn mitä tai ketä varten elän, mutta mikään niistä ei ollut minä itse. Sitä en tiedä miksi, mutta siltä tuntui. Mutta niinhän se on, että itseäni varten minä täällä elän, mutta se ei vain siltä tuntunut.

Mietin näitä asioita lähes taukomatta, illalla viimeiseksi kun menin nukkumaan, aamulla ensimäisenä, koulumatkalla, koulussa, ruokailussa. Muuta puhuivat säästä, minä mietin elämäni tarkoitusta, se tuntui todella hassulta, näytelmä harjoituksissa, toiset laulavat täyttä huutoa, mitä mietin miksi elän. Tunsin itseni niin pieneksi ja mitättömäksi, onko minulla muka sitten jotain väliä ?

Oliko näistä pohdinnoista sitten jotain hyötyä, en sitä viellä tiedä. Luulen, että tulen vielä miettimään useasti, yhä uudelleen ja uudelleen tätä tai näita samoja asoita. MIKSI on kysymys johon haluiasin vastauksen. Hector lauloi laulussaan, jota olen useasti miettinyt lähiaikoina, "vastauksen kuulen kunhan kuolen, mutta on se varsin pitkän pitkä tie". Tuon tien kuljen loppuun saakka toi se mitä tahansan tullessaan, vastauksen kuulen, mutta elänkö sitten tuota vastausta varten ? Jotkut sanovat, että eläman tarkoitus on löytää elämän tarkoitus, kuulostaa minusta aika turhauttavalta, mutta onko se näin nähtävä ? Entä sitten kun löydän sen elämäni tarkoitusken, onko kaikki siinä sitten ? tuoko se uusia tarkoituksia ? Kysymykisä saan, mutta saanko vastuaksia ? Ehkäpä Saan, tai olen jo saanutkin joitain, hän on yksi ja Hän on toinen, mutta entä minä itse ? olenko minä itse oman elämäni tarkoitus ?

Paljon pohdittuani olen saanut yhden hyvin selvän vastuksen:
- Elämä on paljon helpompaa kun ei mieti sitä, vaan elää sitä!